Miestä vanhempi kuusikuja
suhisi pimeässä varoittavasti
ei uskonut tikkuinen mies
piti pahan päänsä syntymässä saamansa
yli sodan sodassa parhaimmillaan missä valossa
hänen sielunmielensä nyt vaeltaa
nämä sadat esineet jäljellä
unelmasta jota kukaan ei halunnut jakaa
nyt kylmät pisarat pieksävät
hiekkaista kumpua Ei hänkään
kerran osannut toivoa että syntyisi
mutta kuoleman viipymistä sitten
kun sen haisevat liepeet
olivat pyyhkineet naamaa
muutaman kerran Se tuli
armollisesti yöllä petikaveriksi
lokakuu 15th, 2011 at 17:31
Vaikka unelmille ei löytynyt jatkajaa, jotain lohdullista tässä on. Kiitos!
TykkääTykkää
lokakuu 16th, 2011 at 20:22
Kiitos kommentistasi, Hilbert.
TykkääTykkää