Mustan maan Messias saavu
valkoisella varsallasi luunvaalealla hevosella
lennä valo mukanasi vaikka tuhoudut
ilmakehämme kitkaan mielemme kovuuteen
repeydyt
riekaleiksi pahasiksi palasiksi
jotka satavat maahan hiukkasina
liittyvät valon verkoksi maan ylle
yli hytisevän mustan maan
anna meille ansioton arvonnousuarmosi
johdata johdannaiset iäisiin jäihin
Oi saavu mustan maan Messias
valkovillaisella varsalla
läpi kitkaisen mielenkehämme
Mainokset
joulukuu 1st, 2011 at 22:02
Tämä oli aika järeää tavaraa. Vaikka täytyy sanoa, että runon iso kaari ei avautunut minulle. Kuka lienee tämä kunnian kuningas josta runo puhuu? Vahvoja kuvia kuitenkin valontuojan kohtalosta.
TykkääTykkää
joulukuu 1st, 2011 at 22:38
Sinäpä sen sanoit. Mutta en ole teologi 🙂
TykkääTykkää
joulukuu 2nd, 2011 at 00:27
Kitkainen mielenkehä<3
TykkääTykkää
joulukuu 2nd, 2011 at 17:37
Niin. Sitä valkovillaista varsaa minäkin odotan……
TykkääTykkää
joulukuu 2nd, 2011 at 20:35
Ikuista odotusta
TykkääTykkää
joulukuu 3rd, 2011 at 01:49
Kristuksen ja antikristuksen raja katoaa runossa. Mystistä ja ajatuksia herättävää.
TykkääTykkää
joulukuu 3rd, 2011 at 18:07
Jos kuvitellaan rajan olevan selvästi näkyvissä, voidaan joutua harhaan, jos ero ei olekaan ulkoisesti kovin selvä. Tukalassa tilanteessa ulkoapäin ohjautuvina tartumme mihin korteen tahansa. Moniko välittää onko raha pestyä vaiko vähemmän likaista, jos tyrkytetään?
TykkääTykkää
joulukuu 3rd, 2011 at 21:24
Musta maa tosiaan odottaa ainakin lunta…
TykkääTykkää
joulukuu 3rd, 2011 at 21:46
Hyvä että huomasit tämän puolen; se on osa runon ajatusta.
TykkääTykkää