kun millään kiiltävällä ei ole enää merkitystä ei lahjojen koolla
tai kovuudella ja on mahdollista lyödä luukut kiinni kaikelta
maalla merellä ja ilmassa vyöryvältä tunkeilulta josta jäljelle
jää kulttikrapulainen räävitty täytekakku koristeena
materialismin tekotaiteellinen paheksunta raotan lopulta
ulko-ovea ja kuiskaan: tule sisään! Hän tulee vielä hiljaisemmin
kuin kuiskaus istuutuu pöytään katsoo silmiin ja sanoo että
alkoikin jo hieman palella lämmitän kiireesti glögiä ja kaadan
laseihin Hän pitelee hetken sitä kämmentensä lämmikkeenä
ennen kuin skoolaamme ja hörppäämme pitkälle yöhön
luemme yhdessä ajatuksia ilman sanoja ja kerromme kuulumisia
ilman puheita lopulta hän sanoo että pitää mennä että
ehtii seimeen eikä äiti huolestu lähtiessään Hän vetää
taskusta kortin laskee sen pöydälle ristiässän
sanapasanen 
20 joulukuun, 2011 at 15:13
Tarinaltaan kerrassaan ajatukset vangitseva!
TykkääTykkää
20 joulukuun, 2011 at 17:38
Joulu on tarinoiden aikaa!
TykkääTykkää
22 joulukuun, 2011 at 10:29
Ei ollutkaan tonttu tämä vieras. Runosi pistää miettimään ’ajatuksia ilman sanoja’.
TykkääTykkää
22 joulukuun, 2011 at 12:07
Saattoi se silti tontulta näyttää 🙂
TykkääTykkää
22 joulukuun, 2011 at 12:56
Läsnäoloa! Hyvä.
TykkääTykkää
22 joulukuun, 2011 at 17:22
Lahjoista parhaita!
TykkääTykkää
20 joulukuun, 2014 at 07:10
Reblogged this on sanapasanen.
TykkääTykkää