Ei hullumpaa

Jäätä pitkin ajoi

hevosellaan reessä seisoi

kuljin mihin suuntaan vain

se aina tuli vastaan

pärskyi hevon kuolainsuu

ja kuutamossa höyrysi

Aina oli yhtä pitkä matka

kotiin se liukui karkuun

valot kätköön rantametsikön

kulkujäljet mennessään

vei viima pitkin lumen pintaa

kai oman polun niistä rakenteli

Ei hullumpaa ei hullumpaa

se lauloi ajaissaan

ja läiski ohjaksin

nahkaa nasahtelevaa

Takamailla ulvoi sudet koirasudet

tanhuvilla vastasi

reki naukui jäällä

 

 

(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3203370/243-haaste/ )


4 responses to “Ei hullumpaa

Jätä kommentti