Kesän kulkua

Pururadalla pyy

pyrstö pystyssä

naaraalle esittelee

mieskuntoaan

Balleriinan lailla liukuu

radan poikki tepsuttaa

tämä tosilintu-uros

*

Äkkiä kuusikossa

valon lävikkö sammuu

sepelkyyhkyn ääni

aavemaistuu

Häviää mustan pilven

kohisten putoavaan sateeseen

*

Yön lempeä

viileys ja kosteus

täyttävät polkujen varjot

kun autereinen ilma väräjää

jo aukeilla ja vanha koira

empii siirtyä sen hohkaan

*

Kalat nousevat maalle

ja perunat pellossa

uivat henkeään haukkoen

suot suorine ojineen

eivät pidättele

taivaan kyyneleitä

kun sateen requiem

jymisee katoilla

*

Tielian värjäämä sadevesi

pyyhkiytyy tuulilasilta

vaihtuvien valojen häikäisyt

huuhtovat verkkokalvoja

julmistelevat sateen hämärälle

Kuka ajattelee

yksinäistä lokkia

sen raskaita siiveniskuja

apean väylän yllä

kun nousuvirtaukset

eivät kevennä

*

Hyttysten ylä-ääniset

aamuininät ovat vaihtuneet

mantukimalaisen dieseliin

Rauhoittavaan pörinään

kanervikon sinipunassa

tuoksuu hunajalta

ja puolukat

kääntävät valkoista kylkeään

kohti aurinkoa

Viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3255054/kesahaaste-eli-253-haaste/

Mainokset

5 responses to “Kesän kulkua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: