Suljetuin silmin voin kuulla
ääniä kadonneelta aikakaudelta
yhteisen työn melskeestä
kunnes näen kaatuneet aidat
rakennusten notkahtaneet selät
Äänet vain korvien aavesärkyä
pelloilta metsistä järveltä
karjapihoilta pihatantereilta
työvälineiden ja koneiden ruostuneita hahmoja
haamuina seinustojen korkeassa heinikössä
*
Ihmiset ovat kääntyneet
mediateknisten jumalien puoleen
maisema josta sato on korjattu
ei saa myötätuntoa ei katsetta
ohikiitävästä ajoneuvosta
kun taivaan mataloituva kaari
painaa raskaalla anturalla
sateen pehmittämää peltoa
*
Yksinäisyyttään he uppoutuvat
sosiaalisen median verkkoihin
rakentelevat itsestään ja itselleen
virtuaalimaailmoja asettelevat kuviaan
harkitusti sanojaan harkitsematta
Kuin paratiisilintujen
ikuista strategiapeliä pöyhkein höyhenin
Voiko sitä kutsua kylänraitiksi?
Vastaa