Kylänraitit

Suljetuin silmin voin kuulla

ääniä kadonneelta aikakaudelta

yhteisen työn melskeestä

kunnes näen kaatuneet aidat

rakennusten notkahtaneet selät

Äänet vain korvien aavesärkyä

pelloilta metsistä järveltä

karjapihoilta pihatantereilta

työvälineiden ja koneiden ruostuneita hahmoja

haamuina seinustojen korkeassa heinikössä

*

Ihmiset ovat kääntyneet

mediateknisten jumalien puoleen

maisema josta sato on korjattu

ei saa myötätuntoa ei katsetta

ohikiitävästä ajoneuvosta

kun taivaan mataloituva kaari

painaa raskaalla anturalla

sateen pehmittämää peltoa

*

Yksinäisyyttään he uppoutuvat

sosiaalisen median verkkoihin

rakentelevat itsestään ja itselleen

virtuaalimaailmoja asettelevat kuviaan

harkitusti sanojaan harkitsematta

Kuin paratiisilintujen

ikuista strategiapeliä pöyhkein höyhenin

Voiko sitä kutsua kylänraitiksi?