Katse ei näyttänyt kohdistuvan
mutta horjuvin sanoin hän ilmaisi tunnistavansa
tukan tilalla punaisia näppylöitä ja ajoksia
lääkkeet pitämässä tuskia loitommalla
kuten vanne pitää pinnat erillään
kuten pinnat keskiöstä lähtevät
estävät rattaan romahtamisen
syvällä mielen keskiössä vielä
palamatonta muistia
ja huomasin rukoilevani
että hän saisi jo lähteä
että pyörä liikahtaisi liikkeelle
enkä tiennyt kummanko vuoksi
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3285201/258-haaste/
sanapasanen 
5 lokakuun, 2012 at 16:04
Tykkäsin runosta ensimmäisenä. Elämän päättyminen koskettaa.
TykkääTykkää
5 lokakuun, 2012 at 17:32
Minäkin tykkään tästä vaikka tykätä on jotenkin liian kevyt ja pinnallinen ilmaisu tuomaan julki niitä tuntoja, joita tämä runo minussa herättää.
Koskettavan kaunis runo.
TykkääTykkää
5 lokakuun, 2012 at 20:15
Väkevän viiltävä.
TykkääTykkää
5 lokakuun, 2012 at 20:50
Koskettava. Hienosi ajateltu runo Upeasti kuvattu lääkkeen tehtävää. Kaikessa liikuttavuudessaan ja yksinkertaisuudessaan runo on myös lohduttava.
TykkääTykkää
6 lokakuun, 2012 at 17:56
Tämä on ehdottomasti koskettava ilman turhaa pröystäilyä.
TykkääTykkää
6 lokakuun, 2012 at 18:11
Kiitos kommenteista; sairaan tilasta ei voi tehdä omien tunteidensa temmellyskenttää…focus on silloin väärässä kohteessa…piti lapioida ensin muutama kuutio niitä tunteita roskikseen.
TykkääTykkää
7 lokakuun, 2012 at 15:22
Raastava runo,
tuska, kipu, odotus.
Ehkä molempien vuoksi.
TykkääTykkää