moni uskoo että sanoilla on merkitystä
että sanat ovat legopalikoita
joilla voi rakentaa
risumajoja tai linnoituksia
pyyhkäistä ne kumoon
ja lähteä tien päälle kuin moottoripyörällä
uusiin maisemiin
sukeltaa ihmiseen kuin pienoiskameralla
verisuonten elämäntietä sydämeen
että niiden merkitykseen liittyy
maagisia ominaisuuksia
kuin taikasauvaan jonka
heilautuksella voi
tehdä ihmeitä
mutta sehän on vanhentunut käsitys
runon evoluutio on vaiheessa
että satunaisotannalla
syntyy paitsi hauskaa
niin myös jotakin uutta
merkitysten tuolla puolella
runon taivaassa
tämä on ensimmäinen vaihe
jonka jälkeen sanatkin häviävät
koska ne sisältävät vielä
merkitysten hapatusta
kirjainten ja merkkien arvonnalla
jäljelle jää puhdas runous
joka heijastaa aikaa
kuten aika heijastuu runoissa
Kuten hämähäkin verkot ja pöly
asumattomassa talossa
sanapasanen 
5 marraskuun, 2012 at 13:50
Minä leikin vielä legoilla ja uskon vakaasti sanojen voimaan. Olen vanhanaikainen; en suostu helpolla hullutuksiin.
TykkääTykkää
5 marraskuun, 2012 at 16:39
Alussa oli sana(n legopalikat); kun niitä ei ole, on loppu lähellä 🙂
TykkääTykkää
17 marraskuun, 2012 at 12:35
Ei nyt ehkä ihan. Merkitysten jäämiä tarvitaan jotta lukija voisi rekonstruoida niistä jonkin kuvan tai tulkinnan. Runon välittämä kommunikaatio on epäeksaktia, ei sisällötöntä.
TykkääTykkää
17 marraskuun, 2012 at 13:56
Kai pohdin tällä mihin tietty merkityksiin kyllästynyt suuntaus johtaisi puhtaaksiviljeltynä (mikä lienee aina samanlainen päätös kuin on polku, joka päättyy kuilun reunalle). Sanojen leikki ja annos merkitystä (vaikka epäeksaktia) lienee tarpeen, jotta olisi mitään mieltä kirjoittaa edes itselleen, saati toisten nähtäville. Kiitos kommentista!
TykkääTykkää