Juhannusviikolta 2010

 

1.

Kuva

Etelän tuuli on tyly pohjoiselle

tuiskii kaikki talven aikana saamansa kesällä takaisin

Ailigaksen linkkitorni hallitsee muinaista pyhää paikkaa

välittää nykyistä pyhää osana verkkoa jossa

tietoa ja eritoten epätietoa

harkitsemattomia viestejä

nopeita lähestymiskieltoja

viestien epäpyhää virtaa

sinkoilee pyhän lähteen yläpuolella

                         Paljot sanat on puhuttava

                         kuten romuläjä on purettava

                         kun aarre on löytynyt

                        on aika vaieta ja pyhittää huulet

                        sammuttaa ajatusten levoton liekki

Kuva

On vuoden valoisin vuorokausi

muutama luotu on kiivennyt laelle

palvomaan Atoniaan

kiviä täällä riittää

moneenkin Stonehengeniin

tanssin kiveltä kivelle balettia

rinkka selässä kun tasapaino horjahtaa

puron ylityksessä

törmää alas kun katajainen

koukkaa kenkääni

2.

Kuva

Kulkeeko subjekti objektissa

vai ovatko osat vaihtuneet

aistien kautta tuuli tunkee tuntoon

sen räppi raivoaa korvissa

mikä on asetelma

eri tasoissa ja näkökulmissa oikeutus ja mieli

joku lapinhullu leikkimässä poroa

luontoromantiikan raamit kaulassa

hakkaava humina hupussa

villakynsikkäät varjelemassa

sormien toimintakykyä

Porot ja tuulet yksissä tuumin

ovat kuluttaneet pintakerroksen

paikka paikoin paljaaksi

sielikkö taistelee vastaan

ihana sievikkö kukkia kuin

punaisia nuppineulan päitä

mummon neulatyynyssä

mätäs pisteltyy alustaansa

vaikka kaikki muu viimeistä jäkälää myöten

sen ympäriltä viedään

3.

Kuva

Maasto on täynnä ajatelman poikasia

alkavia polunpätkiä missä sattuu

päätymättä mihinkään kuin seinään

rämmin umpipusikossa

löytyy uusi alku

yhtä vähän senkin loppuun

tietymätön tien suunta arvaamaton ajankulu

jos on oikealla polulla on silti kaksi suuntaa

niin myös väärällä voi toinen suunta olla oikea

eikä polku piittaa kartan piirroksista joiden täsmäys ontuu

erannon jos otan väärin päin on suuntimeni hyrrä

hyödytön: näyttää mitä sille kerron unistani

ja luikuria laskee itsekseen kun vaikenen

Ajan valtavirta on tyhjä käsite

(paitsi esineiden määrässä &

kaikkea mikä sitä edistää

kuten että tuotetuilla tavaroilla

tuotteistetaan tapahtumat)

jos vaikutusta ihmismieliin tarkkaat:

peilinä pidetään viestien virtaa

                         Joki pirstoutuu puroiksi

                          ja virtaa niitä pitkin ylängön korkeaan

                          olemattomaan sen yllättäville jängille

                         lumisten kurujen kylmään hiljaisuuteen

                         jää iso tyhjä uoma kivenkolinaan

4.

Kuva

Veren ja jyrinän visvainen syvyys

peittyy kepeään kiehuntaan:

mitä muuta voi tehdä jos mitään

ei voi tehdä hymyillä huulet korviin

joista äänet putoavat suupieliä pitkin

kuin vähä-älyisen kuola

ja toivoa että tämä on huono näytelmä

En kuule sitä ääntä

jonka tiedän piileskelevän

kakofonian lehvistössä

en näe väriä valojen säihkeessä

en löydä sanoille kirvestä joilla veistää

niin karkeasti ettei niitä voi koskettaa

saamatta tikkua sormeen

en veistä jolla vuolla

niin sileästi että sormet eivät tahdo

lopettaa sen koskettelua

DSCN2729

                         

 

 

 

 

 

 

 

 

                          Otan kenkäni jalasta kun kahlaan ylitse

                          virran jonka vettä voi vielä juoda

                          suoraan virrasta puhtauden pyhyyttä

                          jonka kullan välke voi vielä tahrata

                          Ryteikössä pusken eteenpäin

                          kauhon väylää vuoroin oikealta

                          vuoroin vasemmalta

                          kun käännyn vasemmalle

                          hylkään oikean ja oikealle

                          torjun vasemman

                          Suoraan pitää mennä sanotaan

                          ja minä mietin eikös eteenpäin

                          kierrän pahan puskan ja kiroilevan kiven

                          (olkoon vaikka läpiharmaa)

                           vuoroin oikealta vuoroin vasemmalta

5.

Kuva

Röykkiö Kuivin korkeimmalla kohdalla

muistuttaa valtaa joka palvoo itseään

ei tunne jokilaaksoa ei sen alinta kohtaa

vaikka valuttaa vesiänsä sinne

vierittää kiviä niskaan

voimansa oikeudella

Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa

ei ruusutarhaa ei satakieliä lehdossa

koomassa järripeipot järistävät koivikossa

kapustarinta haikeasti huilahtaa

Enempi merkitsemättömiä korvia lentää ylitse

kuin merkittyjä kulkee polkujaan

bisnesluokassa mitään tästä kuulematta

yli maan jonka merkitys heille

on vain ylilento-oikeus

6.

Kuva

Tuuli paukuttaa porotuvan pokia

helisyttää kitin jättämässä tilassa

lasiruutua kuin rumpali

palikoitaan nahkakalvoilla

vaimennan helinän paperitupolla

pokan ja karmin kolina jää

Porotupa heijastaa myös tätä aikaa

muovia vaahtomuovia solumuovia

ikkunan ylähyllyn kaupalliset etiketit

tyhjien tölkkien riverdance ikkunalla

penkinaluset pullistelevat

mustia jätesäkkejä täynnä ties mitä

mitäpä oikeutta minulla on närkästellä

kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen

Historian

pitkät liepeet repeilevät

maata laahatessaan kertyneistä

trendeistä tehtävänä pitää yllä sykettä

sätkivää kuin kalan tuskanpotkut

Kuva

Aallot piiskaavat järveä palsasuon saartamaa

sen muoto muistuttaa roikkuvavatsaista valasta

selkärangastaan notkahtanutta

matkalla idästä länteen

kauhon sen pintavesiä kattilaan

niin eliörikkaassa järvessä eläisi valaskin

7.

Kuva

Tästä tuli kävelypäivä on kuunneltava

jalkoja jos haluaa kauaksi

rinteiden kuivat korkeuskäyrät

ovat vaivattomia kulkea siirryn

sieliköiden maasta lumileinikkien koloisiin

varvikkoihin porojen liejuisiin jälkiin

illalla lapinorvokkien kulleroiden

ja rentukoiden kanjonissa aloittavat hyttyset

lyhyen elonsa päiviä

hillankukkia kuin juhannusruusuja

ja ruohokanukan harras silmä on auennut

juhlan odotukseen

Kanjonin syvä vesi kannattelee uijaa

ja kalanpoikasia

murto-osa selviytynyt

tähän seesteiseen hetkeen

tunturi on julma meri

kanjoni sen suojaisa satama

taimenen poikasia auringossa

matalikon suojassa

Kuva

8.

Juhannuksen aattoaamuna aurinko paistaa

valtatien varrella odotan

kaksi autoa puolessa tunnissa

kolmas jo aamueskelinen

radio uutisoi ruuhkatunneista enkä vielä tiedä

että illalla lausun:

jokainen on oman elämänsä soppa

Kuva

(viite: teksti on julkaistu aiemmin kesällä 2010 epäyhtenäisesti ja ilman kuvia; ja kohtahan on taas juhannus :-)…)p.s. tekstin asettelu ei tässä  alustassa näy onnistuvan haluamallani tavalla: omituisia välejä, välien poistumia ja tummuusvaihteluja.

Mainokset

4 responses to “Juhannusviikolta 2010

  • A

    Muistan lukeneeni tämän jo silloin joskus. Nyt se vaikutti vielä paremmalta. Lyyrinen matka jonka varrella vilkuttelevat sekä mennyt että tuleva.

    Tykkää

  • runopasanen

    Ryhmässä tai toisen kanssa kulkemisessa on oma arvonsa; yksin kulkiessa voi antaa ajatuksen virrata vapaammin tyytymättä pelkkiin aistin havaitsemiin faktoihin. Harmi, että esim. sisennykset eivät toimi tässä alustassa. Kiitti kommentista!

    Tykkää

  • wintershinleaf

    Harmi, kun tekstin tummuuserot eivät olleet tarkoituksellisia, lukiessa mietin, että mielenkiintoista, miksi haluat korostaa tiettyjä kohtia. Pidin kovasti jaksosta, joka alkaa ”Tästä tuli kävelypäivä on kuunneltava”.

    Tykkää

  • runopasanen

    Itse asiassa ne erot näyttävät olevan alkuperäisessä tekstissä sisennyksiä. Kiitos kommentoinnista!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: