Olen reippailuyhteiskunnan aktiivinen jäsen
salkku kainalossa sukset olalla
reppu selässä lippu taskussa
olohuoneeni olen muuttanut
lähi- ja kaukoasioiden johtokeskukseksi
ja askarteluhuoneeksi
Epäilen että naapurissa oleskelee
viidettä kolonnaa Turmeliuksen joukkuetta
ikkunassa roikkuu pelipaita numero 13
verhossa tummia lampaita
onkohan niillä oleskelulupaa
sanapasanen 
10 tammikuun, 2013 at 23:12
Sai hymyilemään. Hauska, mutta samalla tulee mieleen, että runominällä on menossa maaninen vaihe, joka tulee kohta päättymään kuin seinään ja sitten ei enää ole kivaa.
Tuo lopetus on kyllä hulvaton, hieno.
TykkääTykkää
11 tammikuun, 2013 at 18:12
Maaniset runominät eivät liene aivan harvinaisia kirjoittajillakaan ja vauhti voi yllättä jossakin kiverässä mutkassa niin, että seinäkin voi tulla tutuksi. Hauskaa että huvitti!
TykkääTykkää
10 tammikuun, 2013 at 23:26
Tämä on tätä päivää.
TykkääTykkää
11 tammikuun, 2013 at 18:16
Niinpä, eräs termi eräästä uudenvuodenpuheesta (joka sinänsä oli puhujan asema huomioon ottaen hyvä) ja runotorstain haaste tässä löysivät toisensa.
TykkääTykkää
11 tammikuun, 2013 at 20:46
Kunnon kansalainen siis, hyödyksi vaan ei huviksi.
Onneksi on runoilijoita, jotka ovat toista maata!
TykkääTykkää
11 tammikuun, 2013 at 21:34
Ja onneksi runoilijat ja taiteilijat ovat loppujen lopuksi hyödyllisempiä(mitä ikinä tällä sanalla sitten ilmaistaan…) kuin moni ylireippailija ymmärtää!
TykkääTykkää
28 tammikuun, 2013 at 10:36
Runoilija osaa runoilla yhteiskuntamme vinkrahtaneisuudenkin hurmaavaksi runoksi. Moni pakinoitsija tulee vihreäksi kateudesta. Runoilijat ovat vaarallisia.
TykkääTykkää
28 tammikuun, 2013 at 11:32
Oletan, että runokriitikko sanoisi tässä olevan tendenssiä, mikä on synti lyriikasssa; pakinoitsija saa rauhassa pistellä, mitä terävämmin sen parempi 🙂
TykkääTykkää