Minä silmillä koira kuonolla
tutkimme jälkiä hangessa
päättelemme tavallamme
mitä on (tapahtunut)
myyrän jäljet päättyivät
siipien viistopyyhkäisyyn
Koira ei ole kiinnostunut
tuulen hangelle pudottamasta
lumien kalligrafiasta
minä en pistä nokkaani lumen sisään
Meillä on aistinen työnjako
sanapasanen 
4 maaliskuun, 2013 at 20:56
Löysin tästä minut ja koirani.Puhutteleva runo.
TykkääTykkää
4 maaliskuun, 2013 at 21:46
Jos koira kirjoittaisi, niin tunnistaisimmekohan siitä itsemme? 🙂
TykkääTykkää
4 maaliskuun, 2013 at 22:55
Luultavasti koiran aisteilla ja havainnoilla syntyisi hyvinkin paljastavaa runoutta…
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2013 at 23:20
Juoruilevat vaikka mitä keskinnäisissä meileissään meistä emmekä tiedä mitään!
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2013 at 19:49
Oivaltavaa ja ymmärtävää kuvausta!
TykkääTykkää
5 maaliskuun, 2013 at 23:18
Koiran kanssa oppii.
TykkääTykkää