Hyytävää valoa

Miten nopeasti haihtuukaan

pitkän nousun aikana kertynyt lämpö iholta

                      viimaan joka pistää

jokaisen irrallisen lärpäkkeen paukkumaan

 

Rinkkaa on turha laskea selästä

parempi kääntää se selän suojaksi tuuleen

kun omaa ajatusta ei kuule vonkunan volyymilta

                     kuin diskossa yrittäisi jutella

                     tai suurkaupungin liikenteen kohinassa

äänimassan kerrokset tiivistynyttä raitaa

kaikki aikamuodot samassa mylläkässä

kulkijoiden porojen ja poromiesten

rahinat ja ääntelyt joku joikukin seassa

 

Auringon killitystä himmertää vain vähän

lentävä irtolumi jota tuuli onnistuu kaappaamaan

jostakin matkaansa sen kiteet kieppuvat

kuin kultahippuina kurun puroista

niin pitkälle kuin näkö kantaa

                    vain valkoista tunturi-ihoa

metsiköt karvoitusta kumpareiden liitoksissa

 

Ennen pahempaa hytinää on päästävä alas

            suojaisen rinteen puolelta

ujellus vaimentuu omat liikket

            ja hiljaisuus täyttävät tilan

valon määrä vähenee

           kääntyy tumman puolelle

jossakin siellä odottaa tupa ja kamina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: