Puu

 

Kilpikaarnaisen männyn juurella

lakkapään alla istun

             toisella puolella sinä

sivulla tyvisälöjä

palokärjen hakkuulta

             sinä jos et nyt niin joskus toiste

vielä on jäljellä hevosmuurahaisia

maassa kuivuneita oksennuspalloja

             sinä jo ennen minua täällä

kaarnassa tikan reikiä

huipulla petolinnun pesä

 

Kilpikaarnojen kartasto vielä tiivis

on kerran sileä hopeinen kylki

ennen kuin humahtaa maahan

ja kuuluu: tämä on

             minun ruumiini ja vereni

             siis syökää ja juokaa

 

Sinä yönä kun kuu kiersi puuta

ja toukat rapisivat sen rosoissa

muurahaisia käveli kämmenselälläni

             ja sinä tiesit kaiken

mikä oli siinä tarpeen

 

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: