Kilpikaarnaisen männyn juurella
lakkapään alla istun
toisella puolella sinä
sivulla tyvisälöjä
palokärjen hakkuulta
sinä jos et nyt niin joskus toiste
vielä on jäljellä hevosmuurahaisia
maassa kuivuneita oksennuspalloja
sinä jo ennen minua täällä
kaarnassa tikan reikiä
huipulla petolinnun pesä
Kilpikaarnojen kartasto vielä tiivis
on kerran sileä hopeinen kylki
ennen kuin humahtaa maahan
ja kuuluu: tämä on
minun ruumiini ja vereni
siis syökää ja juokaa
Sinä yönä kun kuu kiersi puuta
ja toukat rapisivat sen rosoissa
muurahaisia käveli kämmenselälläni
ja sinä tiesit kaiken
mikä oli siinä tarpeen
sanapasanen 
Vastaa