niin monta viivaa
on hornaistu nokkaan
sosiaalista mielihyvää saavutuksista
on syntynyt jähmettyneitä luutia
kierrän kaukaa
pelkään tartuntaa
tunnen itseni välillä niin huonosti käy
puhun niin vuolaasti sydämeni ääni
hukkuu sen tulvaan
hengenpelastaja ei toimi luulee
että henki on noissa sanoissa
tiukka vietäri vetää joukkoon
siihen loukkoon
kuin savu haihtuu tuuleen
niin näyt unessa varmoina nähdyt
sanapasanen 
2 heinäkuun, 2013 at 10:24
Runon alku on mielestäni aivan mahtava. Tykkäsin tästä muutenkin.
TykkääTykkää
2 heinäkuun, 2013 at 13:18
Blogialusta kieltäytyi vaihteeksi hyväksymästä säkeistöjen erottelua. Vedän tuota kommenttiasi pari viivallista nokkaani 🙂
TykkääTykkää