mistä tämä valo joka vääristä
juhlalliset holvikaaret synkänpesäksi
tuo kauhtuneen heinän niitty
eikö sen pitänyt olla aurinkoinen kevätniitty
mistä nämä nöyryytetyt varjo-olennot
joiden mielet on imetty isoon saaviin
vangittu holvikannen alle
eikö heidän pitänyt olla lapsia leikkimässä
piilosilla noiden pylväiden takana
tämä valo onko se Marsista
punaruosteen kyllästämää valoa
pölyä jonka pelonjumalan sotajoukot
ovat marssittaneet esiin
kedolla on vielä elämää
jonka kasvit ovat varastoineet juuriinsa
odottamaan että tuuli puhaltaa pois
nämä tukahduttavat pölyt
tuo sateen josta silmut aukeavat
viite: http://www.seijaeriksson.com/memories/
sanapasanen 
6 tammikuun, 2014 at 19:31
Todella olet lukenut ajatuksiani. Tosi hienosti sanoilla kerrottu maalauksen sanoma. Olet fantastinen kirjailija!
TykkääTykkää
6 tammikuun, 2014 at 21:27
Kuvaa piti katsoa kyllä kauan ja antaa mielikuvien vaeltaa ennen kuin siitä sai otetta. Mutta hienoa että lopputulos miellytti sinua.
TykkääTykkää