kasvosi jäivät minuun kun lähdit
silmiesi vihreät niityt jäivät kukkimaan minuun
sateiden viipyessä kastelen kukkia silmilläni
auringon laskiessa hymyilen niiden terälehdille
valoa ihohuokoset täynnä kuiskauksia
kun lähdin läpi talvipimeän tien sen asfaltinmustien
tuntien matkaan läsnäoloosi pudonneena
suusi mansikkaa suussani
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/02/314-haaste.html
sanapasanen 
14 helmikuun, 2014 at 11:08
erinomaisen kauniita ja puhuttelevia kielikuvia. Kiitos!
TykkääTykkää
15 helmikuun, 2014 at 07:09
Kiitos kommentista, Manna!
TykkääTykkää
14 helmikuun, 2014 at 14:29
Runostasi tulee mieleeni eräs Maini Sorrin laulu Jäit minuun tuoksuna, jossa on samankaltaista ajatusta kuin tässä runossasi. Herkkiä, upeita kuvia jälleen – loppu etenkin.
TykkääTykkää
15 helmikuun, 2014 at 07:15
Piti käydä kuuntelemassa spotifyssa, upea laulu. Kiitos kommentista ja musiikkivinkistä!
TykkääTykkää
16 helmikuun, 2014 at 01:00
Niin herkkä ja helläinen!
TykkääTykkää
17 helmikuun, 2014 at 18:25
Helläinen…maistuu ihan mansikalta! Kiitos!
TykkääTykkää