kasvosi jäivät minuun kun lähdit
silmiesi vihreät niityt jäivät kukkimaan minuun
sateiden viipyessä kastelen kukkia silmilläni
auringon laskiessa hymyilen niiden terälehdille
valoa ihohuokoset täynnä kuiskauksia
kun lähdin läpi talvipimeän tien sen asfaltinmustien
tuntien matkaan läsnäoloosi pudonneena
suusi mansikkaa suussani
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/02/314-haaste.html
Mainokset
helmikuu 14th, 2014 at 11:08
erinomaisen kauniita ja puhuttelevia kielikuvia. Kiitos!
TykkääTykkää
helmikuu 15th, 2014 at 07:09
Kiitos kommentista, Manna!
TykkääTykkää
helmikuu 14th, 2014 at 14:29
Runostasi tulee mieleeni eräs Maini Sorrin laulu Jäit minuun tuoksuna, jossa on samankaltaista ajatusta kuin tässä runossasi. Herkkiä, upeita kuvia jälleen – loppu etenkin.
TykkääTykkää
helmikuu 15th, 2014 at 07:15
Piti käydä kuuntelemassa spotifyssa, upea laulu. Kiitos kommentista ja musiikkivinkistä!
TykkääTykkää
helmikuu 16th, 2014 at 01:00
Niin herkkä ja helläinen!
TykkääTykkää
helmikuu 17th, 2014 at 18:25
Helläinen…maistuu ihan mansikalta! Kiitos!
TykkääTykkää