metsän musta sahalaita repii pakenevan
valon lihaa
taivaan tummuva laki
on imaissut ilmakehän
äänieristeet kupuunsa
kaukaiset äänet
kaikuvat korviin
kuin kivien kolahtelu
syksyn ensimmäisillä jäillä
metsän musta sahalaita repii pakenevan
valon lihaa
taivaan tummuva laki
on imaissut ilmakehän
äänieristeet kupuunsa
kaukaiset äänet
kaikuvat korviin
kuin kivien kolahtelu
syksyn ensimmäisillä jäillä
29 maaliskuun, 2014 at 17:30
Pidän kyllä tästäkin – saat tavoitettuasi runoihisi kiehtovan tunnelman.
TykkääTykkää
29 maaliskuun, 2014 at 18:15
Kiitos; ehkä runsaan ulkoilmaelämän vaikutusta, joka vaikutus joskus pukeutuu sanoiksi.
TykkääTykkää