päästääkö pääsiäinen
päänsisäisestä orjuudesta
saako petokseen suutuntuman juudassuulla
kun verta on niin paljon
että oven pihtipielet kiian pienet
kamanat ja kynnykset
katto seinät ja lattia
ikkuna näkymineen
voiko noin nousta ja lähteä
kävellä maan ääriin
äärimmäisen niemen nokkaan
jossa vain taivas ja meri
eivät toisiaan soimaa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/323-haaste.html
sanapasanen 
18 huhtikuun, 2014 at 18:46
Hieno runo. Päästääkö pääsiäinen päänsisäisestä orjuudesta, sen minäkin haluaisin tietää 🙂
TykkääTykkää
19 huhtikuun, 2014 at 13:30
Se varmaan selviää kokeilemalla 🙂 Kiitos Jenni kommentista.
TykkääTykkää
21 huhtikuun, 2014 at 11:03
Runosi herätti minut pohtmaan sitä, miten ihminen ei toisaalta vieläkään ole oppinut mitään historiansa aikana – edelleen ihmiset tuhoavat toisiaan ja luontoa, mutta ehkä on toivoakin, juuri siellä, missä on hiljaisuutta ja puhtautta kuten luonnossa – jospa ihminen siellä puhdistuisi…
TykkääTykkää
21 huhtikuun, 2014 at 15:24
Varsinkin jälkimmäinen säkeistö on mahtava – aika huikea ajatus tuollainen, että voisi nousta ja lähteä jonnekin, missä olisi vapaa päänsisäisestä orjuudesta!
TykkääTykkää
22 huhtikuun, 2014 at 22:34
Kiitos ajattelevista kommenteistanne, Satu ja Careliana.
TykkääTykkää
24 huhtikuun, 2014 at 18:26
”voiko noin nousta…” alkaen hieno lopetus runollasi!
TykkääTykkää