sydäntäni niin kylmäsi
etten tarttunut sen hohkavan
virtaan pintaan
vierähdin meren rannalle sihisemään
jäähdyin kirkastuin
ja aallot nuolivat kuin emo poikastaan
kivenä kivien vieressä katselin
meren ja yötaivaan valoja
päivän valon nukuin
kun ajattelin sinua
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/327-haaste.html
sanapasanen 
17 toukokuun, 2014 at 20:05
Tykkäsin. Ja loppukin puhutteli.
TykkääTykkää
18 toukokuun, 2014 at 11:42
Aivan upea – pidin etenkin tuosta lopusta. Ajattoman oloinen runo.
TykkääTykkää
18 toukokuun, 2014 at 19:36
Hyvä loppu huononkin alun voittaa 🙂 Kiitos kommentoinnista!
TykkääTykkää