Kuljit kuin ohi kukkien

kuljit kukkien reunustamaa polkua

aurinko lämmitti kasvoja       matkanteko maistui

olit viisaampi kuin Lootin vaimo       vasta kun

edessä aukeni varjojen täyttämä kuilu       oli pakko

kääntyä      pelkäämäsi oli tapahtunut      kukat

orjantappuroina       taipuneet ryteiköksi

polun päälle       ja kadehdit Lootin vaimon kohtaloa


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: