Silmät

lapsinainen      kynitty kana      kotoisin kylmiltä orsilta
näkee puun ja puukon      tekee lusikan      sillä saa
syödä itse      kuun taivaalla ja kauhan
hän jättää rauhaan

kerran hän näki
linnan tanssivan wienervalssien tahtiin
nokikolarina hän kulki läpi sen tornit
tuli mustasta aukosta ulos      jätti sinne vanhat kuorensa
eikä tiedä vielä miltä uusi näyttää valossa

jokin häntä veti pois      kaukaakutsuva katse
hän näkee kuvansa      tatuoituna
miehen voimaan      silmät
sulkeutuvat kosketuksen myötä

naisen silmät kysyvät      voiko meitä
laskea yhteen olemme murtuneita lukuja
jotka pitää laventaa supistuaksemme
yhteiseen nimeen

silmät kysyvät      voinko luottaa
sormiesi tulppaanikosketukseen
vai keräätkö lovia kiväärinperääsi
kuin palkkionmetsästäjä

silmät sanovat otan siitä kyllä selvän