Sellohoitaja

sello jalkojen välissä       jousi oikeassa kädessä

soutaa       kuin vene kylmän

veden terävässä aallokossa       vasemman sormet

taipuvat ja hypähtelevät ebenpuisella otelaudalla

soitto rysäyttää välillä läpi mustan

vaahtotukkaisen aallon       kesyttää röykytyksen

löytää soljunnan       keuhkot kuusesta ja vaahterasta

pärskivät suolaveden ulos raoistaan

soitto täyttää tytön       ei kuule nyt

ääniä jotka muuten hiljaisuudessa alkavat

etäisesti jyristä       kerran metsänrajassa

räjäyttivät äkkiä kaikki aistit tukkoon

soitto kutoo yhteen yötä ja päivää

kylmää ja kuumaa       näyttää polkua

jyrkänteen louhikossa       hän vuorikauriina hyppää

nevan kulkukelpoiset juonteet       kettuna löytää

lattia jalkojen alla pysyy       seinät

lupaavat kannatella kattoa

tuoli alla ei petä       stakkeli kestää

ja soittajanaisessa       on jotain äidistä