virtaava vesi ympärilläni
vie minusta hiukkasen kerrallaan
aina sen minkä ymmärrän
toiseen aikaan
jota ei enää ei vielä jokaisella sirulla
oma reittinsä yksin vailla varmuutta
että löytävät yhteen suvannon tyvenessä
rantapuiden suojassa pieni maja
kynttilän kajo ikkunalla
olitko oikeasti vai suljettujen
silmieni illuusio en tavoita enää
en vielä
sanapasanen 
11 lokakuun, 2015 at 10:47
”rantapuiden suojassa pieni maja
kynttilän kajo ikkunalla”
kahdella säkeellä kirjoitettu kokonainen tunnelmallinen maisema, muuten koin runon varsin kryptisena, mutta ehkä se oli tarkoituskin, tavoitekin? ”silmieni illuusio”?
TykkääLiked by 1 henkilö