niitun ja metsän rajalla harvakseen lehtipuita
alas ulottuvia kuusen oksia
puolivarjoksi kasvoille
ylempänä rinteessä silorunkoisia honkia
joiden tupsustoissa tuuli laulaa
taivaallisia matkalaulujaan
lampaannata keinahtele kissankäpälä kutittaa varpaita
haapojen marakassit helisevät loikoessani
jalat kedon pää metsän puolella
sinä minä mieletön tätä varten ei tarvitse
repiä vanhaa tai rakentaa uutta
voisinpa nukkua tähän
sanapasanen 
Vastaa