Maaemon povella

 

 

 

 

niitun ja metsän rajalla harvakseen lehtipuita

alas ulottuvia kuusen oksia

puolivarjoksi kasvoille

 

ylempänä rinteessä silorunkoisia honkia

joiden tupsustoissa tuuli laulaa

taivaallisia matkalaulujaan

 

lampaannata keinahtele kissankäpälä kutittaa varpaita

haapojen marakassit helisevät loikoessani

jalat kedon pää metsän puolella

 

sinä minä mieletön tätä varten ei tarvitse

repiä vanhaa tai rakentaa uutta

voisinpa nukkua tähän

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: