Kalenteri piippaa pitkin päivää
kun on aika ponnistaa aidan yli
Ratakierroksen aitavälit kuin satasella
Lapsi ei tajua että on syksy
yrittää lähteä kesähepeneissään
ja lähteekin, itkun kanssa ehtii kuljetukseen
Wilmasta tulee viesti ettei suostunut välitunnilla ulos
Sitä paleli (ehkä se huomenna on järkevämpi)
Pyörän kumi on tyhjä ja pumppu hukassa
liian monta minuuttia Koiran ulkoilutus jää
kusetukseksi takapihalla
Ratakierros on vasta alussa
Aidan ohituksia, riman alituksia, ratarikkoja
ja illan päätteeksi tulostaululla: hylätty
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/418-haaste.html
sanapasanen 
1 syyskuun, 2016 at 12:14
Huh, kylmä hiki, kaikuja menneestä runossasi.
Onneksi tuo kiire on loppunut, allakalle ei enää tarvetta, kellonaikakaan ei hätää herätä.
TykkääLiked by 1 henkilö
3 syyskuun, 2016 at 08:23
Ihmettelen aina, miten perheelliset saati yh:t selviävät arjestaan, kun itselläni ihan tarpeeksi on siinä, että saa itsensä ajoissa sängystä ylös, samanparin kengät jalkaan ja selviän ehkä kauppaankin. Tässä vastaus -en kadehdi. 😀 Hauskan hengästyttävää sanataidetta. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
6 syyskuun, 2016 at 19:13
Tämä kosketti minua monestakin syystä – arjen todellisuuden pyörteissä joutuu ihminen ja ehkä josku ihmisyyskin hukkaan ja monesti joudumme siihen todellisuuteen tutustumaan aivan liian varhain.
TykkääLiked by 1 henkilö
4 helmikuun, 2017 at 15:06
Luin tämän juuri uudestaan. Vahvasti nousi muistot mieleen; on niin todellista sanailua jälleen. Hieno runo!
TykkääLiked by 1 henkilö