Sinä olet, ettei kaikki olisi
sitä mikä tunkee väkivalloin
läpi aistien verhon
Sinä et ole, että voisin
vetää sinut päähäni kuten vedetään se
ettei muuta välittyisi tajuntaan
Sinä olet, että olemisen
ja olemattomuuden rajaviiva
erottuisi hämärässä, että
oleminen kirjoitettaisiin painavammin
kirjaimin kuin olemattomuus, että
tuntisin elämisen iloa
hiusrajasta nivusiin
nivusista varpaanpäihin asti, silloinkin
kun se kaikki tunkee lupaa kysymättä
aamukahvin kitkeräksi mausteeksi
sanapasanen 
14 syyskuun, 2016 at 14:19
Pidän siitä, miten runo purkaa tuota olemisen hentoa ihmisessä.
TykkääLiked by 1 henkilö
20 syyskuun, 2016 at 16:00
Tämä runo tuntui todelta.
TykkääLiked by 1 henkilö
21 syyskuun, 2016 at 12:01
Piti lukea monta kertaa. Kiitos.
TykkääLiked by 1 henkilö