Pesäpuu

 

 

 

 

Huoneenamme toukan pesä ikipuun ytimessä,

viheltävien vesien partaalla

Sisällä valtameren hellyys kaloineen

Onkaloineen jotka täytämme pienintä myöten

 

Kun veden värähtelyt kulkevat

äärestä ääreen ihon

vanamopolkuja pitkin,

kello erehtyy

aikavyöhykkeiden lustoissa

Kun ajan hiili tiivistyy timantiksi,

mittakaavat heittävät

matemaattisen henkensä

 

Suuri on liian suurta pysyäkseen

ja varjossa kitunut pieni

kurottuu kohti valon pilkotusta

 

 

 

 

 

Mainokset

One response to “Pesäpuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: