Runon vuodenajat
on pieni ympyrä
mikroskoopin lasilevyllä,
rakkaan syntymämerkki rinnassa,
armo, vihan ja epäluulon valtakunnassa, jossa
pilkun paikalla kieltosanaan nähden
ei ole merkitystä: siperialaisen
ilmaston kasvatille yhdentekevää,
kosmoksen marginaalia,
yksityiskohta älykortissa
Runon maailmassa laulut lauletaan
kuten itkut itketään eikä viimeiselle naurajalle
kukaan pystytä enää museota
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/12/435-haaste.html
sanapasanen 
30 joulukuun, 2016 at 08:24
Upea jälleen. Pidän runon pisteettömyydestä, se jättää lukemiselle tilaa. Pidän myös runon lopusta -siinä on oivallusta. Monitahoisen runon olet yksityiskohdasta kirjoittanut – jäin sen johdosta miettimään sitä, millainen jälki meistä kustakin maailmaan jää ja muistaako kukaan niitä pieniä asioita, jotka tekivät jokaisesta juuri sen, mikä hän oli vai hukkuvatko ne kaikki ajan hampaisiin. No,… tällaisia sait miettimään tällä puhuttelevalla runolla. Valoista ja aurinkoista tulevaa vuotta 2017. Ja kiitos runoistasi – niitä on ilo lukea.
TykkääLiked by 1 henkilö