Joenpituinen, monen kerroksen talo törmällä,
jota Tulva nielee
Kukaan ei tiedä perustusten kestokykyä;
faktojen vaihtoehdot voittavat vaihtoehtoiset faktat,
kun pensaat päässä päätetään tulevaisuudesta
nykyisyyden hyväksi, menneisyyden ehdoilla:
kassakaappiin suljetaan asiakirja vailla kirjaintakaan,
sisältönä missä järjestyksessä asukkaita heitetään
ikkunasta jokeen, Tulvan lepyttämiseksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html
sanapasanen 
28 tammikuun, 2017 at 13:58
Runosi on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä – tuosta alusta tulee mieleen, miten maailma rakentuu kerrostumalla – nyt vuorten huipuilla keikkuvat josku ammoisina aikoina merenpohjissa elelleet. Tuo ajatus heräsi tuosta alusta ja toki runosi peilaa myös ajatuksia ilmastonmuutoksesta. Eikös nyt vasta ollut lehdessä, että jokin irtoamassa oleva jäävuorenkappale saattaa tuhota joitakin saaria.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 tammikuun, 2017 at 09:52
Maailman kaikki kerrostumat, elottomasta elolliseen, uhanalaisina, siitähän tässä on kysymys. Mutta tietyiltä osin tämä runona on keskeneräinen. Onpahan siinä oleentumassa.
TykkääLiked by 1 henkilö
28 tammikuun, 2017 at 16:48
Ihastuttava kaikessa kamaluudessaan. (Mun alaani ei ole kommentoiminen, mutta tämä runo säväytti niin, että onhan tässä jotakin yritettävä ☺)
TykkääLiked by 1 henkilö
29 tammikuun, 2017 at 10:00
Runojen kommentointi ei minullekaan ole helppoa; se on joskus vähän kuin yrittäisi vangita sumua kämmeneensä, ja sitten huomaa että eihän siihen mitään jäänyt ja samaan aikaan huomaa, että kyllä, sumua on ilmassa ihan selvästi:-). Kiitos kommenteistasi.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 maaliskuun, 2017 at 00:26
Saan kylmiä väreitä sun teksteistä. Se on kummallista miten sanat saa tuntemaan niin isosti ja herkistymään. Olet todella taitava sanankäyttäjä, ihania runoja!
TykkääTykkää