Mies poraa näytteen männystä,
laskee lustot: kaksisataakaksikymmentä vuotta
Merkitsee numerot lomakkeelle,
katsoo kelloa: työaika päättyy
Ajaa kotiinsa, syö karhunlihaa,
lysähtää sohvalle katsomaan luonto-ohjelmaa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html
sanapasanen 
18 maaliskuun, 2017 at 17:34
Kyllä se melkoisen käsittämätöntä on, miten ihminen päivästä toiseen toimii vai tomiiko – jotenkin runostasi jää sellainen jännä tuntu.
TykkääLiked by 1 henkilö
18 maaliskuun, 2017 at 23:02
Ihmisen luontosuhde on aika käsittämätön, vai pitäisikö sitä sanoa jakomieliseksi 🙂
TykkääTykkää