Sirpaleita metsästä

Honka hopeasarvinen, milloin aloit kaljuuntua,

olinko jo syntynyt

Minkä nimen sai myrsky, joka sinut sorti maahan,

kauanko aiot sinnitellä oksiesi varassa

Miltä Manhattan näyttää,

miltä minun luuni,

kun et erotu enää maaperästä,

hopea-aarteet mukanasi

*

Jääkautinen aallokko, paikoilleen

kivettynyt, jäkälätarhaksi muuttunut

Loikin harjalta toiselle,

pysyn pinnalla: uskon näihin enempi

kuin Pietari Genesaretin aaltoihin

*

Hän ajoi autonsa ja itsensä loppuun,

jätti molemmat siihen mihin pysähtyivät

Repi ohjauspyörän lähimpään puunoksaan

hinasi itsensä köydellä perässä

Ohjasi  tuonilmaisiin

*

Koneiden arvet kasvoillasi yrität hymyillä

hampaatonta hymyäsi,

rispaantuneilla silmäripsilläsi

veisaa pajulintu

*

Eilen vielä hämärä kuusikko,

nyt hakkio, jossa palavat räikeät valot

Kulkeminen kuin teurasjätteissä kahlaamista

pohkeenpaksuiset oksat,

mammutin kylkiluut törröttävät

hengitys pysähtyneenä

*

Kevytsiipiset vaikenevat, koko metsä

odotuksesta, syvä huokaus,

tuuli ryntää latvustoon,

se on menoa nyt, etsikää suojaa

Toisiinsa tukeutuvien kelojen

narina kiirii metsän yli,

säestää myrskyn ryskettä, viestii

kuin valaat aaltojen alla sanomaa,

jonka minäkin ymmärrän

Muut äänet ovat kärsivällisiä,

antavat myrskyn meuhkata   Ja mennä

Nousevat piiloistaan ilmaa tunnustellen,

minä tuuhean kuusen alta

Kuusenkerkkä veden silmua, tiltaltti säettään,

kirkasta, tiputtavat,   valas syvyyksissään

Kelot asettuvat unilleen,

metsä laskee valon hartioilleen

*

Tikan koputus toukan ovella:

ulosottomies asialla

*

Korkeus huokaa,

vesi värähtää

Retriitti on päättynyt,

tuuli ottaa tahtipuikon

*

Sormi liipaisimella

räjähdys sinkosi kuuman kaikkeuden

sekunnin murto-osissa, jääkauden selkävoitto maasta

tuhansia vuosia, satojen vuosien työ kerätä

typpeä puiden kasvaa, metsän syntyä

jonka suojissa

ihmisiä tulilla leipäjonossa

Onko hyve olla

ajan hermolla, olemmeko sen raunio

hermoradat poikki, solut

haparoimassa toisiaan kohti

vai pyramidin huippu, jatkuakseen

on käännyttävä ylösalaisin,

tunkeuduttava olevaan alinta kerrostaan myöten

Aloitettava taas vapinalla, tärinällä

*

Vastikketon apu rahvaalle

rappeuttaa moraalia, mutta kenen

Eliitin mielestä parempi

että repivät petäjää

tai kuolevat siististi nälkään

Kilpikaarnaisen kyljessä vaalea soikio

erottuu hämärässä hyvin

Kuin säärtä olisi jyrsitty

luuta myöten

*

Synnyttäminen ylipäänsä on vaikeata,

dementiani on siinä vaiheessa, en muista

erosivatko yläteitse ja alateitse toisistaan

Muistan että synnytin metsässä,

olin metsän peitossa

ja synnyin metsässä,

metsä syntyi minussa

minkä oli syntyäkseen

Syntyminen oli helppoa,

en ollut kohtelias kaksonen

Kummallekin riitti sammalta alle,

naavaa navan peitteeksi

*

Metsän aika rientää näkymätöntä vauhtia,

minä matelen, minun vuoteni on

metsän päivä verhon takana

Katsoin tarkkaan nouseeko verho

vai kävelenkö vain läpi

Silloin näin sinut,

kuljit verhon editse

Päivännouto

*

Rakas, tiedän että voit olla julma

Eksyttää minut muista,

imeä voimani hulluuteni vuoksi

ja pelotella hengiltä

enkä voi vastustaa

korkeiden latvojesi laulua,

aaltoseppäsi iltasatuja

kaarnattomilla pinnoillasi

*

Kiertokulkuri palasi,

sehän on luonnollista,

ei voi moittia

jos jätkäjäärä asettuu erakkokääpään

vanhassa metsässä

idänräätäli on muuttanut

nahkurille, neuloo takkia

orsilla Putinille

Pötkykaarnakuoriainen

ja lovikerri perustavat

yhteisen ruokakunnan