Nousen portaita rinteessä,
koivikon seasta alkavia
Ne jatkuvat puurajan jälkeen
tummuvaa taivasta kohti,
päin Otavaa Hiljaisuuteen
jossa hengästyminen
on vastoin etikettiä
Pysähdyn tähän ajatukseen
Ajatus pysähtyy
Nousen portaita rinteessä,
koivikon seasta alkavia
Ne jatkuvat puurajan jälkeen
tummuvaa taivasta kohti,
päin Otavaa Hiljaisuuteen
jossa hengästyminen
on vastoin etikettiä
Pysähdyn tähän ajatukseen
Ajatus pysähtyy
30 heinäkuun, 2017 at 07:43
Tästä runosta tulee mieleen hyvin selkeä kuva paikasta ja olemisesta siinä paikassa ja hetkessä.
TykkääLiked by 1 henkilö