Tuhansien vuosien takainen, muista jäistä jälkeen jäänyt jää
nyt kuoppa täynnä lunta harjun päällä
Kuka senkin näki, näkemättä paikan päällä,
silmäkuopallaanko, josta silmä suli?
Öisin taivaan ja lumen hajavalo kerääntyy ikkunaan,
kurkistaa tuvan mustempaa yötä
Jos keskityn Jupiteriin, se alkaa huojumaan
Seulaset ovat kuukellossa lounasajan kohdalla,
kiihdyttimessä törmäytän toivomuksiani tähdenlennoiksi
Kaukana metsän himmerrys, kangastus katseesta
Neulaset hipovat poskeasi, sormi pyyhkäisee kosteutta,
Opit erottamaan usvan savusta, lentokoneet linnuista,
läikähdykset honganpunaisissa latvoissa
Lumi osaa suojautua pakkaselta,
linnut osaavat lumen, minun varpaani pelkäävät:
ulkona jäätyisi kärpänenkin, kahvi pannuun,
mies hankeen, kahvi miehen mahassa
Tuli pesässään hulmuaa, hormissa humisee
Kärpänen, hirren raosta herännyt, selvittelee siipiensä laskoksia
Jää ja huurre vetistelevät ikkunalaudalle,
lasi ja siivet alkavat näkyä läpi
Lätäkön keskellä ylivuotinen tositulinen Auran sinappi,
vääntynyt majakka Ruudun läpi näkyy tähystystorni
Joku sinne kiipeää, tuntee korkeuden
Kaipaako muuta, ketään?
Entä kärpänen?
Tutkii maalikerrosten hilseilleitä väriläiskiä
kuin maastokarttaa
sanapasanen 
Vastaa