Tie nousee, lumi sen mukana,
oksien linjat katoavat lumeen, varvut peittyvät
Lumi on noussut ikkunalautojen tasalle, roikkuu
katon reunojen yli, pitää räystäistä kiinni
Se peittää puuttomaksi nyljetyn aukion,
tasapainoilee linjalangoilla, tolppien nokissa kuin
kerroskakkuja pelkkää kermavaahtoa
Lumi peittää lumen, katoaa toiseen lumeen,
unohtaa itsensä ja lumen, joka sen peittää
Kadotan katselijuuden ripsieni hämärtyviin seuloihin,
voin kuvitella moottorin itsekeskeisen ulinan
vaimentuvan pihkasydämisten lumipilareiden keskellä olemattomiin
Lumi on unohduksen äiti, talven tytär,
kerää korinsa täyteen talvitaivaan hillaa,
yökulkijaa varten
Jos haluat muistaa, torju kohteliaasti
sanapasanen 
Vastaa