Rikottua ja ehjää

 

 

 

Paisukarvejäkälä ja jotain tummanvihreää

läikittävät runkoja, niiden oksia, joista haarautuu

oksia, joista haarautuu oksia

Ne sirpaloivat kirkkaan taustansa,

kuin säpäleiksi maahan isketty peili,

taivaan palasia heijastaen

 

Tuulen ja lintujen irrottama

roska halaa aurinkoa,

pälvet puiden juurille

 

Sen ihminen torjuu,

puunattuna heijastaa takaisin,

talvi jatkuu

 

 

 

Mainokset

2 responses to “Rikottua ja ehjää

  • satu kaikkonen

    Ihminen ei aina ymmärrä luonnon arvoa ja tuhoaa sitä ajattelemattomuuttaan. Runosi on upean visuaalinen kielikuviltaan.

    (Käyn lukemassa runojasi säännöllisesti ja kommentoisin niitä useamminkin, mutta wordpressin kommentointiboxi on hankala, varsinkin, kun en käytä wordpress tiliä muutoin…)

    Liked by 1 henkilö

    • runopasanen

      Mukava tietää, että joku lukee:-).

      Minä en tiedä miltä kommentointiboxi näyttää muille; olen kyllä huomannut, että niiden vaikeusaste vaihtelee melkoisesti.

      Runo myös ”ylistää” roskien hyödyllisyyttä kesän edistäjänä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: