Pakoja

 

 

 

Etsin pakenevaa lunta, sen suunta oli pohjoiseen,

pakenijan olomuototappiot virtasivat vastaan

Pakenin maata, joka irvisti ruosteisin hampain,

vesilammikon piirittämää, ammoin hylättyä kalustoa,

kaikkea mikä kerran kukoisti katalogeissa

Niiden haalistuneet värit riekaleina liehuivat peltoaukeiden tuulissa,

enkä tunnistanut sitä maata, jota ne edustivat

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: