Tuulen vireessä järven ruo’ikko
sekoittuu vedessä sinivihreäksi,
muodostuu yhteinen väripinta,
sen yli sumu ajelehtii kankaalle,
männikkö ahmaisee sen sisuksiinsa
Suon varvikkojuonteet, tummanvihreät,
sormitusten kauhtuneiden heinäkaistojen kanssa,
rahkasammaleen pehmeät reviirit kolmantena
pitävät värinsä ajasta toiseen
raskaiden askellusten alla,
kevytkenkäistä on kulku
loppukesän nuutuneilla niityillä
Taivaanrannalla tunturien tummat profiilit
odottavat pakkasten puremia, syyskauden avajaisia
Tätä katselen näköalatasanteelta yli Muddusjärven,
Tuorisjängän, kohti Muotkan erämaatuntureita
Miltä tämä näytti sata vuotta sitten, viisikymmentä
lasten silmin, mitä sanoja, kenen sanoja
saivat tästä sanoa Ajatuksia, tunteita?
Muuttuiko poltinmerkki talismaaniksi,
virkistyivätkö kuihtuvan puun juuret, hiirenkorvat oksiin?
Kaukaa kuuluu kuin lasten naurua
Gaktin värit ovat palanneet
sanapasanen 
Vastaa