Lapsenlapsi ihmettelee
tuuheita kulmakarvojani
Ehdottaa että leikkaisi
Vedän niitä alaspäin, sanon sälekaihtimiksi:
siinä määrin kuin maailma näkyy
epäselvästi, siinä on
toivon mahdollisuutta
*
Vanha valittaa että heinäsirkat
ovat kuolleet sukupuuttoon
Että kaikki pyyt on ammuttu,
kaikki kymmenen eikä sitä yhtäkään ole
Niin kaikenlaista ovat korvat jo kuulleet,
että tipahtaneet
sanapasanen 
26 maaliskuun, 2019 at 18:27
Itsekin kirjoitin tuossa jokin aika sitten runon ”vanhojen ihmisten kulmakarvoista” – katselin dokumenttia Jörn Donnerista ja hänellä oli kyllä melkoisen tuuheaksi kasvaneet kulmat ja silloin ajattelin, että on se vain aika ihmeellistä,miten ne tuuhenevat vuosien mittaan. Jotenkin pidän vltavsti tuosta runosi ensimmäisestä kappaleesta, jossa lapsenlasi ihmettelee asiaa – olet keksinyt asialle valoisan ja toiveikkaan selityksen.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 maaliskuun, 2019 at 19:49
Alkuperäisestä tilanteesta on jo ainakin vuosi. Se jäi mieleeni lähinnä hauskana tapahtumana, mutta muuttui runoksi vasta nyt; olen tiedostanut, että minulla näyttää olevan taipumus laiminlyödä kirjoittamisen kannalta arkisia tapahtumia ja sitten välillä havahdun:-).
TykkääTykkää