Vajain aistein

 

 

 

Lapsenlapsi ihmettelee

tuuheita kulmakarvojani

Ehdottaa että leikkaisi

Vedän niitä alaspäin, sanon sälekaihtimiksi:

siinä määrin kuin maailma näkyy

epäselvästi, siinä on

toivon mahdollisuutta

 

 

                            *

 

Vanha valittaa että heinäsirkat

ovat kuolleet sukupuuttoon

Että kaikki pyyt on ammuttu,

kaikki kymmenen eikä sitä yhtäkään ole

 

Niin kaikenlaista ovat korvat jo kuulleet,

että tipahtaneet

 

 

 


2 responses to “Vajain aistein

  • satukai

    Itsekin kirjoitin tuossa jokin aika sitten runon ”vanhojen ihmisten kulmakarvoista” – katselin dokumenttia Jörn Donnerista ja hänellä oli kyllä melkoisen tuuheaksi kasvaneet kulmat ja silloin ajattelin, että on se vain aika ihmeellistä,miten ne tuuhenevat vuosien mittaan. Jotenkin pidän vltavsti tuosta runosi ensimmäisestä kappaleesta, jossa lapsenlasi ihmettelee asiaa – olet keksinyt asialle valoisan ja toiveikkaan selityksen.

    Liked by 1 henkilö

    • runopasanen

      Alkuperäisestä tilanteesta on jo ainakin vuosi. Se jäi mieleeni lähinnä hauskana tapahtumana, mutta muuttui runoksi vasta nyt; olen tiedostanut, että minulla näyttää olevan taipumus laiminlyödä kirjoittamisen kannalta arkisia tapahtumia ja sitten välillä havahdun:-).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: