Yössä juoksee domestikoitu eläin,
eksynyt, en nouse etsimään
Kuinka syvällä sen geeneissä on
mahdollisuus selviytyä luonnossa
Olen epäempaattinen, sovinisti, mitä muuta,
enkä osaa surra itseäni edes hengiltä
Glitterini ajalehtivat sateen
ja tuulen mukana kohti merta
Paniikki iskee rantakadun varjoissa,
välissä meri, jonka takaa tulimme
Silmieni sini tummui, haalistui, jos jotain jäljellä,
älä kerro minulle, en halua kuulla
sanapasanen 
Jätä kommentti