Jotain syötävä

 

 

Sanon en piittaa rajoista

en tiedä piittaanko,

en tunne riittävästi piitatakseni

 

Lävistän sanavartaaseen jotain ilmiöriistaa,

rasva sulaa nuotiota vauhdittamaan,

 

kypsyttelen ravinnoksi nuotiolla, jota sade uhkaa

 

Käristyykö pilalle, jääkö raa’aksi,

makuja on monia, sanon:

valmista vain itsellesi

 

Ruokavieraat harvinaisia,

nuotioita kovin harvassa

 

 

 


2 responses to “Jotain syötävä

  • satukaikkonen

    Jäin miettimään tästä runostasi kirjoittamista ja sitä, millaisista syistä kirjoitamme ja miten kirjoittamisenmatkallamme onnistumme, lukeeko kukaan – tuleeko kukaan säkeidemme vieraaksi. En tiedä, itse kirjoittaisin, vaikka kukaan ei lukisikaan, koska kirjoittaminen itsessään tarjoaa yhden keinon hahmottaa maailmaa ja se toimii vastapainona kaikelle muulle. Kirjoittaessani tunnen olevani se, joka pohjimmiltani olen ja vapaa kaikista rajoitteista. Toki olisi mukavaa, jos joku myöskin lukisi, koska silloin on mahdollisuus saada toisenlaista perspektiiviä omiin ajatuksiin.

    Liked by 1 henkilö

    • runopasanen

      Samoja tuntemuksia. ”Ruokavieraskin” välillä virkistää kirjoittamista, vaikka ei ole sen ehto. Siitä sinulle pisteet:-).

      Toinen juttu on sitten kirjoittaminen kurssilla, jossa saatavan palautteen kautta voi pohtia omia ilmaisujaan ja tyyliään. Silloin näkee hyvin myös kirjoittamisen moninaisuuden ja monimuotoisuuden. Se auttaa siten myös hyväksymään oman tyylinsä, vaikka se ei olisikaan mitään runouden ”valtavirtaa” (jos nyt lyriikassa nykyisin edes sellaista ilmiötä on).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: