Tuntoja vuodenaikojen ja vuosien kulussa

 

 

Maaperä, levätköön lumen suojassa

ja kesäiset askeleet, ovat näännyttäneet

toisiaan kuin rakastavaiset  kesäöissä

 

Kerran hetki erota, sinusta ei ole kuljettavaksi

minusta ei kulkemaan, kuluttamaan kamaraasi

hevosen varsan vertaa

 

jokitörmän heinässä, tuulessa heilimöivää, haistamaan

nurmen vahvaa tuoksua, näkemään pilvien muuttuvaa asetelmaa

kuin mantereiden nopeutettu liukuminen taivaanvahvuudessa

 

Paljaat lepät kurkottavat jään yli siinä

missä äänettömät onkimiehet

niiden lehtevässä varjossa         Veneessään kesäiltana

 

 

 

 

 

 


2 responses to “Tuntoja vuodenaikojen ja vuosien kulussa

  • maailmajapaikat

    Kesän muistot ovat läsnä talven havainnoissa.

    Maaperä ja kesäiset askeleet ovat kuluttaneet (vieläpä näännyttäneet) toisiaan kuin rakastavaiset.

    Tuskin maa vielä kulkemattomaksi muuttuu. Ennen kulkijat väsyvät, kukin kerrallaan.

    Uneksin usein maasta ihmisen jälkeen. Sellaisesta, joka olisi saanut levätä ja puskea päälleen uuden elämänpeiton. Villin uuspleistoseenin aroineen ja metsineen, mammuttilaumoineen ja vasta melko viattomasti keihäitään heristelevine ihmisineen.

    Mutta sitten muistan taas kuka olen, ja soisin taas kuitenkin ihmiskunnalle olemassaolon, vaikka se käyttäisikin sen entiseen tuhoisaan tapaansa. Jumalten ja kuvittelijoiden osa on raskas.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: