Viiden jälkeen pelkkää ajatuksenvirtaa
vai oliko seassa horrosta ja unta?
Miksi hernekerttu oli hiljaa ja kirjosieppo ei?
Tajunta on syvänteessä viipyvä ankerias
virran mukana kauas merelle kulkeutuva
Virta ei sitä tajua, tajuaako taju tajuavansa?
Muistojen bulevardin nostalgia
virtaa Minneapoliksen veren jälkeen
yleykkösen aamussa
Sitä mukaa kun rullaan pimennysverhoa auki, valo virtaa
Virta ei voi vain olla, sen on virrattava
sanapasanen 
4 kesäkuun, 2020 at 08:51
Mielenkiintoinen tuo ajatus ”tajuaako taju tajuavansa” – pidän tämän tajunnanvirran virtaamisesta, ja puhuttelevuudesta. Jännä, miten me ihmiset luomme ja siirrämme mielikuvia asiasta toiseen, kuten se, että valokin voi virrata – mutta, mitä virtaaminen oikeastaan on – liikettä – valokin on siis liikettä pohjimmiltaan. Pidin tästä runosta.
TykkääLiked by 1 henkilö
30 kesäkuun, 2020 at 20:09
Tämä on hieno. Kummaa, yleensä hernekertusta lähtee niin paljon ääntä, samoihin aikoihin saapuen kuin kirjosieppo.
Ankeriailla on mielenkiintoinen elämä. Sargassomerta, syvänteitä ja jokiin vaeltamista. Valtamerten pohjilla elävät limanahkiaiset edustavat kaiketi sitten alitajuntaa.
Olemassaolokin on virtaa ja jännitteitä.
TykkääLiked by 1 henkilö
30 kesäkuun, 2020 at 22:33
Muutamana aamuna hernekerttu herätti neljältä, sitten vaikeni. Patrick Svensson on kirjoittanut ankeriaista kirjan Ankeriaan testamentti (2019, Tammi). mielenkiintoista, että ankerias askarrutti jo Aristotelesta ja on edelleen melkoinen mysteeri.
TykkääTykkää