Pihan kesää

 



Silmäripsien välistä, riippumatossa lojuen seuraan

taliaisen huoltolentoja: niiden tiheys vaihtelee viiden ja

kolmenkymmenen rahisettoman hengitykseni välillä



Omenapuun suunnalta hätäsignaaleja, nakutusta:

tuomaroin siniäisen hyväksi, häädän tikan tiehensä



Punarinta kupsehtii juhannusruusussa

herättelemässä sen nuppuja, pommiinnukkuneita

Onko siitä tullut masennusruusu?



Siilit viettävät poikashiljaisuutta, piikkien on vahvistuttava

kestämään harakoiden hyökkäyksiä



Hyttyset häätävät minut julmasta idyllistä sisälle

En halua uhrautua niiden lisääntymisen hyväksi

en lintujen ravinnon hyväksi






2 responses to “Pihan kesää

  • satukaikkonen

    Tässä runossa näen myös palasen omaa kesääni, paitsi, että minä tähystän ympäristöä takapihan varjoisasta katoksesta tai avopaviljongista (kuulostaa vähän fiinimmältä). Kaikki nuot eläimet löydän tästä omaltakin pihaltani, talitintti pesii kuistin räystäslautojen alla, tikkaa on hätistelty milloin mistäkin nakuttamasta, siili käy silloin tällöin pihamaata tonkimassa, harakoiden tilalla on liuta variksenpoikasia ja punarintakin pihapiirissä asustelee. Hyttysiä on tänäkesänä ollut haitaksi saakka ja nyt tulivat paarmpjen pilvet. Kohokohtana täällä on mustarastas, joka on laulanut komeasti lähes joka päivä, ihan keskellä päivääkin. Elävää kerrontaa runossasi. Tykkäsin kovasti.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: