Krakovan makkara

                     innostui kasviksista

Aloitti krysanteemista, jatkoi pensaskrassilla

popsi Meksikon kaktuksen, sen nesteen joi, vatsa soi

                     rumpuna soi ja soijaa söi

                      Brasiliassa

paljon paloi sademetsää

                       soijan tähden

Mies kuopassa, Heimonsa viimeinen

Lehden sivulla vaanii syntymävuosien tihentyvä haavi:

pidättelen hengitystä, tunnen jo matkojen etäisyydet

eikä horisontti suostu pakenemaan edellä kuten ennen

Savut takana, niiden alkupisteeseen jäänyt tuhka

ja puun kyljessä toukkien polkuja

                              karisevan kaarnan alla

                                                 kuulen tuulen

pysähtyvän petäjän latvaan

                            kuin pesäänsä laskeutuen

                                                valon kelmeys mukanaan

puolivilliintynyt kissa hakeutuu tuvan nurkille

empimään sisään pyrkimistä:

                            kivikin jo hikoilee

Mainitsinko siivuttamistasi juustoviipaleista:

ne ovat oikein onnistuneita

                   Turha imarrella, olen kallio, jolla kehut eivät kasva

                   onko sinulla mielipidettä uudesta silkkitiestä?

Maailma tapahtuu niin kuin tapahtuu

pitelen mielipiteitäsi kuin sadetta

                   Jos pitäisi valita luonto tai ihminen…

                   kukaan sinulle mitään tyrkytä, puolustuksessasi on reikä

Sinun silokalliossasi sitäkään rosoa paitsi

päällekäymisesi: aina yhtä totaalista

                    Täytyyhän sinun nyt…minun mitään täydy…

liputuspäiväkin lähestyy…kuka tämän taas aloitti…

                    juustostahan minä vain