Sänky ja aavikkokettu

 

 

Maa lähti liikkeelle tietämättä suunnasta tuon taivaallista

                     Kaupungeissa ihmiset piiloutuivat näkyvyyteen

 

Maan liike hiersi esiin piiloja, joita pöyristyttiin

 

Moni naamiotui niihin peittääkseen oman häpeänsä

                      Lymysivät puutarhoissaan kuin jumaltensa hylkääminä

 

Monen mielestä oli tulossa jotakin

                      mutta mistä ja mihin menossa Jos tsunami

niin kannattaako loikoa rannalla (tai ehkä nimenomaan?)

Jos Jeesus, valmistu Herran kansa!

 

Maa lähti liikkeelle ja rakenteiden liitokset, ihmisten identiteetit

                                    värisivät kuin autereinen ilma

 

                                    Aloin kunnostamaan sivustavedettävää, vaarin tekemää

                                    Sen laudat katovuoden viljanjatkeista, ruispuista 1919

                                    Uskaltaako siinä nukkua, jos esi-isän henki herättää

                                     kauhunhuutoon, valistaa: on vaarallista ilmaista

                                     olevansa hengissä, huutamalla

 

Puutappien ja ruosteisten naulojen nitkuvia liitoksia

(liimat jyrsitty ja myyty mustassa pörssissä)

pöyhkeä kyhäelmä elonkehällä           on ihminen

aavikkokettuun verrattuna avuton olento poltetussa maassa

 

Ei ole liikkeellä olevassa maassa paikkaa paeta

lintukotoa, impivaaraa, luvattua maata edes avaruudessa

Entinen on korjattava, liitokset liimattava uudelleen

Jos jalat sanovat sängynpohjalle en tarvitse sinua ja

kävelevät tiehensä ja laveri reunoille

mitäpä teillä turhilla tekee, ei tästä voi pudota, joutavat

koristellut päädytkin: kukapa niitä nukkuessan ihailee

 

Tunteeko joku aavikkokettujen estetiikan tajun

 

 

 

 

 


3 responses to “Sänky ja aavikkokettu

  • maailmajapaikat

    Mahtava zeitgeist-runo. Sen ensimmäinen osa kuvaa yleistä, ja menee nappiin monessa kohtaa, koska ymmärrän yleisen. Sen jälkimmäinen osa kuvaa yksityistä, jonka täysin ymmärtääkseen pitäisi olla kirjoittajan päässä. Sänkymetafora muistuttaa jotenkin venettä myrskyisellä merellä.

    Aavikkoketulla on hyvä suojaväri. Se lepäilee päivät siellä, missä löytää varjon armottomalta auringolta, ja liikkuu öisin retkillään, saalistaen liskoja, hyönteisiä ja hyppyrottia.

    Liked by 1 henkilö

    • runopasanen

      Konkreettinen työ halusi tunkea itsensä tähän runoon mukaan; ehkä siitä tuli samalla metafora maailman tilasta. Aavikkokettu ja nälkävuosien puut voivat liittyä toisiinsa esim. laajoina metsäpaloina.

      Runoilijan tulkinnoille runoistaan ei pidä antaa liikaa painoa: hän ei voi aina tietää viekö hänen venettään tuuli, soutimet vai syvemmällä kulkevat virtaukset

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: