Liekassa

 

 

 

Ei minusta ollut puuksi, olen varjosi, kierrän

              sinua vuorokauden ja vuodenajan mukana

tarjoan itseäni helteen uuvuttamalle, olet lieka

              minä liekassa, pelkäsin olla puu

                            jonka myrsky voi kaataa, sinä elät

              solunesteiden virtauksesta, silmujen

ja lehtien kiertokulussa         Pakkanen ja paahde

                                         taistelevat sinusta



Elämänpiiriisi laajentuu lintujen kautta merien taakse

              silmäni ja korvani tavoittavat heikosti

                           kuiskutteluja oksilta:

              tahmeita verkkoja, joihin monet jäivät

yläilman suihkuvitauksia, jotka kuljettivat huimalla vauhdilla



Kun pilvet ja yö pimentävät valon, haihdun uniin

              olen virkein aamun ja illan valossa

                           ulotun kauaksi juureltasi

              mutta kukaan ei tarvitse silloin suojaani

Keskipäivän aikaan ihmisiä ja eläimiä hakeutuu luokseni



Kun sinä kaadut, toivon että valo

              on silloin kaatumissuunnasta:

pääsen lähemmäksi sinua kuin milloinkaan

 

 

 


One response to “Liekassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: