Liekassa

Ei minusta ollut puuksi, olen varjosi, kierrän

              sinua vuorokauden ja vuodenajan mukana

tarjoan itseäni helteen uuvuttamalle, olet lieka

              minä liekassa, pelkäsin olla puu

                            jonka myrsky voi kaataa, sinä elät

              solunesteiden virtauksesta, silmujen

ja lehtien kiertokulussa         Pakkanen ja paahde

                                         taistelevat sinusta

Elämänpiiriisi laajentuu lintujen kautta merien taakse

              silmäni ja korvani tavoittavat heikosti

                           kuiskutteluja oksilta:

              tahmeita verkkoja, joihin monet jäivät

yläilman suihkuvitauksia, jotka kuljettivat huimalla vauhdilla

Kun pilvet ja yö pimentävät valon, haihdun uniin

              olen virkein aamun ja illan valossa

                           ulotun kauaksi juureltasi

              mutta kukaan ei tarvitse silloin suojaani

Keskipäivän aikaan ihmisiä ja eläimiä hakeutuu luokseni

Kun sinä kaadut, toivon että valo

              on silloin kaatumissuunnasta:

pääsen lähemmäksi sinua kuin milloinkaan