Olomuotoja

 

Lumi on maata ja taivasta, ihminen myös

varjoineen, risut pistävät hangesta

kumarrellaan maan mahtavat, matoset nyrkkejään puristaen

 

Sydämelliset, avoimet lahdet

Jääkannen päällä lunta, lumen alla vesikerros

Pakkanen kiristyy, järvi vonkuu, vonkaa: ala hiihtäjäpatsaaksi

tähän kaislikon keskelle   Tunnistan ansan:

jää pettää lupauksensa, jättää minut pulaan sulaessaan

 

Veden olomuodot ovat veijareita vailla syyllisyyttä muutoksistaan

Talvi taittuu kinos kinokselta   Toisenlainen elämä minulle ei

olisi mahdollinen   Onko kysymys sukupolvesta?

 

Ajattelen ajatuksiani

Sukset jatkavat liikettään läpi kaislikon

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: