Lumi on maata ja taivasta, ihminen myös
varjoineen, risut pistävät hangesta
kumarrellaan maan mahtavat, matoset nyrkkejään puristaen
Sydämelliset, avoimet lahdet
Jääkannen päällä lunta, lumen alla vesikerros
Pakkanen kiristyy, järvi vonkuu, vonkaa: ala hiihtäjäpatsaaksi
tähän kaislikon keskelle Tunnistan ansan:
jää pettää lupauksensa, jättää minut pulaan sulaessaan
Veden olomuodot ovat veijareita vailla syyllisyyttä muutoksistaan
Talvi taittuu kinos kinokselta Toisenlainen elämä minulle ei
olisi mahdollinen Onko kysymys sukupolvesta?
Ajattelen ajatuksiani
Sukset jatkavat liikettään läpi kaislikon
sanapasanen 
Vastaa