Tuvassa ladun varrella vanha mies syö eväitään
Ulkona tykkylumiset kuuset, raskas kauneus
aurinko ja varjot hangella, pitkä
alamäki kumpaankin suuntaan
Joka vuosi pidempi, mies sanoo, viittaa menosuuntaansa
Äänen ja liikkeiden piirrot ilmaan kuin
äkillisen herkistymisen painike
olisi käväissyt pohjassa
(Osaisinpa viittoa samoin:
kuuro ymmärtäisi, sokea näkisi mäkien
pituudet ja korkeudet vuosi vuodelta kasvavat)
Sukset tuvan seinustalla, rupinen reppu, ei jupise turhia
sanapasanen 
28 maaliskuun, 2021 at 01:46
Lapsena se meni toisinpäin. Loppumattomat ylämäet kylminä talvina eikä perilläkään odottanut mitään. Mutta jotenkin vuosien jälkeen samat mäet olivat kutistuneet tuskin huomion arvoiseksi. Kylmyydeltä saattoi suojautua. Eikä odottanut mitään periltä.
Jonain päivänä mäet taas kääntyvät kasvuun.
TykkääLiked by 1 henkilö
30 maaliskuun, 2021 at 07:27
Omalta kohdaltani ovat jo kääntyneet, vaikka hitaasti, joten siihen on helpompi tottua:-)
TykkääTykkää