Täydellisen äitiyden täydellinen olemus: Täydellisesti Äiti
hiljaisessa talossa imettää lastaan, lapsi imee ja imee
Talo on vaalea kuin kalkittu hauta ja äänetön
seinien ulkopuolella avaruus, pimeä, kirkas ja kylmä
yksinäisten vaeltajien, satelliittien, meteoroidien
halkoma kosminen erämaa
(Vertailun mahdottomuus
on täydellisyyden ehdoton ehto
ylävirta vailla lastun lastua
kirves varalta talon nurkalla)
Sisällä Täydellisesti Äiti kuihtui, alkoi kuultaa läpi, kun lapsi pulskistui
kunnes oli imenyt äidin kokonaan ja talo tuli täyteen lasta
seinät irtosivat nurkistaan, lapsi leijui avaruuteen lattialla istuen
muistilehtiö ja kynä kädessä hän bongailee avaruusromua
laskeskellen niiden kiertoratoja, putoamispaikkoja maahan:
jos vaikka jollakin niistä saisi kyydin epätäydelliseen, Elämään
(Viite: Viikon krapu: imeä, täydellinen, talo)
9 toukokuun, 2021 at 22:26
Johonkin tuollaiseen perusteluun perustuu Douglas Adamsin kirjoissa olevan avaruusaluksen voimanlähde – Epätodennäköisyysmoottori. Hankalaa vain että aluksella tapahtuu mitä epätodennäköisempia asioita.. .
Mielenkiintoinen, haastava kirjoitus, ajatus nyrjähtelee sopivasti, täydellinen ilta-ajattelu, väsyttää itsensä pelkällä ajatushässäkällä ja nukahtaa kesk
TykkääLiked by 1 henkilö
10 toukokuun, 2021 at 11:52
[…] Pasanen […]
TykkääTykkää
10 toukokuun, 2021 at 11:53
Liian täydellistä ei ole hyvä tavoitella.
TykkääLiked by 1 henkilö
10 toukokuun, 2021 at 13:38
Nyt tulee kyllä mieleen Alaskan erakot. Lapsi imee äidin kuiviin koko elämänsä aikana.
TykkääLiked by 1 henkilö
10 toukokuun, 2021 at 13:55
Vau mikä stoori. Epätäydellinen on kyllä elettävämpi, täydellisyydessä ei osaisi muuta toivoa, ajatella. Ja mikä on täydellistä? Kuka/mikä sen määrittelee? Tekstisi herättää paljon kysymyksiä….
TykkääLiked by 1 henkilö
10 toukokuun, 2021 at 15:19
Epätodennäköisyys on todennäköisempää kuin täydellisyys.
TykkääLiked by 1 henkilö
10 toukokuun, 2021 at 20:13
Liika täydellisyys ei ole koskaan hyvästä.
TykkääLiked by 1 henkilö
11 toukokuun, 2021 at 07:03
Todella koskettava runo, joka kuljettaa ajatuksia moneen suuntaan täydellisyyden ja/ tai mahdottoman kaipauksesta ja tavoittelusta lapsivuodemasennukseen ja jollakin tavalla näen tässä myös yksinäisyyden kaikuja ja tavallaan sellaista teemaa, miten ihminen joskus antaa itsestään kaiken toisille ja unohtaa samalla oman minuutensa. Runosi puhuttelee siis monenlaisesta näkökulmasta ja se on aina hyvän runon merkki.
TykkääLiked by 1 henkilö
11 toukokuun, 2021 at 20:36
Hieno runo äitienpäivän kunniaksi. Minulle tämä runo oli muistutus siitä, ettei ainakaan äitien pitäisi pyrkiä täydellisyyteen, jos kenenkään.
TykkääLiked by 1 henkilö
12 toukokuun, 2021 at 11:17
Hieno runo! Sai minut iloitsemaan omasta epätäydellisestä äitiydestäni. Olen paljon tietysti, kahden lapsen äitinä, elämäni aikana pohtinut äitiyttä. Ole surrut sitä, miten sen merkitystä tyhmästi ihannoidaan ja toisaalta vähätellään. Mutta onneksi on myös _huom! feministejä_ jotka ovat ymmärtäneet ( puhun nyt siis vain äitiydestä, en vanhemmuudesta) äitiyden merkityksen niin, että ovat nostaneet koko käsitteen älylliselle tasolle. Mm. Helene Cixous ja Maggie Nelson. Jos mitä se nimen omaan on älyllistä; tunneälyllistä oivaltamista eikä silloin sorru sen enempää yli- kuin alilyönteihinkään. Kerrassaan oivaltava on tämä sun runosi.
TykkääLiked by 1 henkilö
12 toukokuun, 2021 at 11:25
Ps. Tuli vielä mieleen, että runosi voisi toisaalta olla myös narsistisen ihmisen kasvatusopas: ”Näin kasvatat lapsestasi aidon narsistin” 😉 Mutta löytyy siitä toki paljon muutakin: hirvittävää riippuvuutta (äiti), yksinäisyyttä, kun sitä yritää lapsiparka paeta… omnipotenttia harhaa… On toisaalta hyvin surullinen runo.
TykkääLiked by 1 henkilö