Harvoin muistan olevani matkalla
aamusta iltaan, illasta aamuun
Maanataiaamusta sunnuntai-iltaan
tammikuun alusta joulukuun loppuun kiertää
aurinkokunta linnunrataa lähes miljoonaa
ja lähestyy Andromedaa puolta miljoonaa
Molemmat yli kahta miljoonaa päin jotain massakeskittymää
eikä minulla siihen ole muuta roolia kuin istua kyydissä
toisin kuin matkassa, joka minussa ilmenee, kun en muista
jotakin minkä tiedän joskus muistaneeni:
tuttu lakkapäälatva ja iso kivi, mutta kaikki sen ympärillä outoa
kuin ajatus tai käsitys, jonka tunnistaa omakseen vuosien takaa
ja ihmettelee, miten ihmeessä kaikki ympärillä näyttää nyt tältä
sanapasanen 
17 elokuun, 2021 at 18:52
Onneksi sentään ydin jäänyt vaikka muutoin dementia jo tyhjentää kuulaa;) Tuo muistan muistaneeni jotain jostain..sitä sattuu nytkyisin usein. Huoh, viedään viimeinenkin ilo elosta, ajatteleminen kun ei onnistu ilman muistia
TykkääLiked by 1 henkilö